laituri.jpgVaihto on jo yli puolen välin ja elämä täällä rullaa hyvin. Kulttuurishokin kaikki vaiheet on jo käyty läpi ja niistä selvitty. Ensimmäisestä kirjoituksesta on jo tovi ja nyt löytyi hyvä hetki pysähtyä kirjoittamaan. En taaskaan kirjoita turistiopusta tai ruokablogia. Kirjoitan ajatuksista, jotka ovat täällä elämisen myötä nousseet esiin.


Kärpäsestä härkäseksi

Suomessa suuressa median huomiossa on sukupuolten välinen tasa-arvo. Kun parturikampaaja tekee Lappeenrannan kampaamoyrityksessään hinnastoa, on tärkeää muistaa, ettei hiustenleikkuu hinnoissa mainita miesten- ja naistenhiustenleikkuuta. Nämä syystäkin erihintaiset palvelut tulisi nimetä siten, ettei sukupuolia loukata mainitsemalla m tai n sanaa ääneen. Asiat ovat liian hyvin sukupuolten arvostuksen suhteen, jos tuossa on oikeat ’’ongelmat’’.
Täällä Malesiassa naisen on turha edes miettiä kadulla yksin kävelemistä. Aamulla, kun kävelemme luokkalaisteni kanssa kouluun, huutelevat paikalliset miehet kilpaa naissukupuolen edustajille. Autoista ja mopoista tööttäillään ja perään huudellaan. Pahin paikka on kuntosali, jossa naisia tuijotetaan ja ahdistellaan avoimesti. Täällä naisen asema on surkea ja siksi tulen vihaiseksi, kun luen Suomessa käytäviä tasa-arvo keskusteluja. Asiat ovat siellä oikeasti todella hyvin kyseisen aiheen suhteen. Suomessa on oikeitakin ongelmia, kuten vaikka työttömyys. Nämä resurssit, jotka tuhlataan epäolennaiseen, voitaisiin käyttää fiksummin. Ihmisillä on liikaa aikaa, kun keksitään tehdä ongelmaa olemattomista asioista. Välillä olisi syytä pysähtyä miettimään ennen kuin avaa suutaan. Näin ainakin minua ovat äiti ja isä kovasti opettaneet.

Onnellisuutta etsimässäpetronas.jpg

Luin kesällä Henkka Hyppösen kirjan: Pelon hinta, jolle muuten annan vahvan suosituksen. Kirjasta mieleen jäi Hyppösen lause, joka meni suunnilleen seuraavasti ’’Onnellisen ihmisen ajatukset eivät harhaile’’. Nauttiakseen tästä hetkestä on myös elettävä siinä. Alkuun täällä tuli mietittyä aivan liikaa asioita Suomessa. Aikaa meni paljon siihen, kuin pään sisällä pyöritteli ja mietti asioita, joihin ei nyt voisi edes vaikuttaa ja jotka eivät olleet läsnä. Selaamalla somea ja uutisia Suomesta, huomasi päässä pyörivän enemmän asioita kotimaasta, kuin hetkestä tässä ja nyt. Tulin tietoiseksi tästä ja pyrin siitä irti. Kun keskityin enemmän asioihin tässä ja nyt, sai elämisestä täällä paljon enemmän irti. Kyseinen lause on jokaisen hyvä pitää mielessä ja nauttia sen avulla elämästä.


Perisynti

Koulussa opettajat kertovat muille vaihto-oppilaille suomalaisista yleensä seuraavasti ’’Suomalaiset saunovat, eivät puhu pitkiä lauseita ja vihaavat kanssakäymisiä muiden kanssa’’. Ehkä kyseiset stereotypiat ovat provosoivia yleistyksiä, mutta valitettavasti seuraava ajatukseni kuvaa mielestäni meitä suomalaisia.
Suomalaisista minulla nousee yksi negatiivinen asia esiin, johon haluan nyt tarttua. Se on valitettavan helposti tunnistettavissa monista ihmisistä ja myös minusta itsestäni. Puhun nyt perisynnistämme, kateudesta.
Oikein pistää vituttamaan se negatiivisuuden määrä, mitä kateus meissä aiheuttaa.
’’Suomalainen on valmis maksamaan satasen, jotta naapuri ei saa viittä kymppiä’’ ei oikeasti ole vitsi. Olen pitkän aikaa miettinyt, miten suomalaiset eivät osaa olla ylpeitä muiden menestyksestä. Tunnistan itsestänikin tämän saman piirteen, joten uskallan sen yleistää ja ottaa puheeksi.
yö.jpgItselläni kateuden tunteen tunnistamiseen menee n.0,5 sekuntia jonka jälkeen tulee mietittyä, miksi taas ajattelin noin. Havahdun aina siihen tosiasiaan, ettei se ole itseltä pois, jos joku muu on nähnyt vaivan ja saanut siitä palkinnon. Minunhan pitäisi olla pikemminkin ylpeä, että lähipiirini on valikoitunut henkilöitä, joilla menee hyvin. Hehän vain tuovat onnistumisillaan positiivisia asioita minunkin elämääni. Suomalaisista pahinta on, jos joku kehtaa mainita menestyksestään. Tällaiset henkilöt ovat meidän mukaamme automaattisesti ylimielisiä ja täynnä itseään. Terveesti omasta tekemisestään lähtöisin oleva ylpeys, ei ole ylimielisyyttä.
Haastan ihmiset miettimään asiaa. Pyrkikää pois kateudesta ja sen aiheuttamasta katkeruudesta, elämä on helpompaa ilman turhia negatiivisia ajatuksia päässä. Pyrkikää ylpeyteen läheisitänne, joilla menee hyvin ja kehukaa muita. Hyvä tulee aina takaisin.

Köyhä voi olla rikas ja rikas voi olla köyhä

Ihmiset täällä elävät paljon niukemmin, mitä me kulutusyhteiskunnan hedonistit Euroopassa. Esimerkiksi kuukausipalkka pikaruokaravintolassa on n.300 euroa, mikä jossain tapauksissa näkyy kyllä työntekijöiden palvelualttiudessa. Katukeittiöiden kokit saavat ruuastaan puolitoista euroa per annos. Tästä puolestatoista eurosta pitää vielä maksaa raaka-aineet ja kiinteät kustannukset, joten viivan alle ei suuria summia jää.
city.jpgVaikka ihmiset elävät täällä niukasti, ovat he keskivertoa iloisempia, verrattaessa heitä ihmisiin, joita ympärilläni näen. He ovat pääsääntöisesti ylpeitä työstään ja näyttävät nauttivan siitä mitä tekevät.
Tuossa on jotain mitä haluaisin nähdä myös Suomessa. Tyytyväisyyden omaan elämään. Me valitamme omaa osaamme ja sitä, miten aina jollain muulla on asiat paremmin kuin meillä itsellämme. Koemme, että vähintään varallisuutta pitäisi olla enemmän, jotta elämästä voisi nauttia ja olla onnellinen.
Olen itsekin todella kateellinen. Kateellinen täällä eläville paikallisille ihmisille. En siitä, etten ole katukeittiössä töissä, vaan siitä että täällä nämä katukuvan normaalit ihmiset ovat joka päivä hymy huulilla. He selvästi osaavat nauttia elämästä ja siitä mitä heillä on, eivätkä turhaan mieti sitä, mitä heillä ei ole. Materialismi on länsimainen sairaus ja siksi olisikin tärkeää löytää omasta elämästään se tosiasia, etteivät raha ja materia ole oikotie onneen. Onnellisuus tulee arvostuksesta omaan itseensä.
Reissu on mennyt pääasiassa hyvin ja on antanut jo tähän asti paljon. Väitän kasvaneeni ihmisenä ja oppineeni maailmasta paljon uutta ja ihmeellistä. Kokemusta on vielä kolmasosa jäljellä ja pyrin saamaan siitä kaiken irti.
Linkedinissäni kirjoitan oppimisesta, jos haluat lukea lisää kirjottamaani.
Loppuun on pakko sanoa, että olen yllättynyt ja hämmentynyt. Vuosi sitten olisin nauranut, jos joku olisi kertonut, että kirjoitan ’’blogia’’ ja nyt löydän itseni avaamasta omia ajatuksiani tutuille ja tuntemattomille. Kirjoittaminen on ollut ns. sieluhoitoa. Kun nukkumaan mennessä asiat pyörivät päässä, on hyvä ottaa läppäri käteen ja tyhjentää pää kirjoittamalla ajatukset ulos. Niin tämäkin teksti on syntynyt.

Terveisiä sinne ja tsemppiä kaamosajan voittamiseen
Joona Tiainen