penang.jpg

Siisti tunne, kun viiden kuukauden jälkeen lentokone alkaa laskeutumaan Helsinki-Vantaan kentälle ja pikkusisko Lilli ja isi odottavat terminaalissa. Laukut mahdollisimman nopeasti mukaan ja ulos terminaalista. Lämpötila on muuttunut lennon aikana viisikymmentä astetta ja kostea ilma muuttunut kuivaksi. Ensi henkäykset pakkasessa pistävät yskimään. Hymy nousee huulille kun pelkääjän paikalla istuessa alkaa pikkuhiljaa tajuamaan missä sitä taas ollaan. Kotiin on aina kiva palata, mutta tällä kertaa se on jotain ennen kokematonta ja hienoa.

IMG_0589.jpgLaukut on purettu ja shortsit laitettu kaapin perukoille. Käteen jäi opintopisteitä, kokemuksia, uusia tapoja nähdä asioita ja uusia ihmisiä ympärillä. Palasin Suomeen jo yli kuukausi sitten ja nyt vihdoin sain kirjoitettua viimeisen tekstin. Viisi kuukautta erilaisuudessa herätti ajattelemaan asioita, joita ei ehkä aikaisemmin ajatellut.

’’Vaihto on ihmisen elämän parasta aikaa’’ näkee monen kirjoittavan vaihto-opiskelustaan. Jos huomenna jään kotiin tuijottamaan Netflix-sarjoja on huominen varmasti hukkaan heitetty päivä. Jos sen sijaan soitan ystävälleni Ollille ja sanon, että nyt lähdetään reissuun, on huominen erilainen, jännittävä ja opettava kokemus. Kaikki matkat ja kokemukset ovat yksilöllisiä, mutta niitä kaikkia yhdistää yksi asia, jolla erotetaan tekijät puhujista. On uskallettava lähteä. Kun uskaltaa ja tekee, on elämä täynnä yllätyksiä ja uusia kiinnostavia juttuja. Näitä yllätyksiä on niin positiivisia kuin negatiivisiakin. Vaihto-opiskelu on ehkä mittari omasta rohkeudesta, jolla todistat itsellesi, että uskallat. Kun sen on kerran todistanut, tippuu kynnys lähteä, tehdä, luvata ja mennä. Turha asioiden kohtaamista on pelätä, jokainen pystyy sopeutumaan melkein tilanteeseen kun tilanteeseen jos niin vain itse päättää. Turha siis yleistää yhtä tapaa kokea. Kokekaa ja kokeilkaa kaikkea mikä on arkea suurempaa. Eteenpäin kannattaa mennä niin kauan, kunnes epämukavuus muuttuu mukavuudeksi tai paniikiksi. Jos kohtaat paniikin olet löytänyt rajasi ja silloin kannatta kääntyä takaisin. Voittaminen jatko-ajalla on aina mukavampaa kuin voitto lumierässä.

On ollut siistiä huomata, miten heräämisellä omaan tekemiseen on ollut vaikutusta siihen, minne kaikkialle on päässyt ja mihin on menossa. Defenssinä omasta tekemättömyydestä pyritään syyttämään muita ja aina löytyy joku taho, jonka syyksi oma epäonnistuminen voidaan sysätä. Syyllinen et koskaan ole sinä itse. Kurjuudessa vellotaan ja syytetään ulkoisia tekijöitä. Paljon on kurjuutta, mitä ei kenellekään toivoisi ja mihin ei pysty itse vaikuttamaan. Suurin osa kurjuudesta on kuitenkin omaa tekemättömyyttä. Jos oma tilanne ei miellytä, on sille tehtävä jotain. Kun ensimmäisiä kesätöitä aloin hakea, äiti Camilla ja isä Heikki eivät kertoneet kenelle soittaa tai soittaneet puolestani. Itse piti puhelin ottaa käteen ja soittaa. Hyvä niin, koska jos aikuisiälläkin odottaisin jonkun muun soittavan puolestani, olisin minä se joka valittaa omaa kurjuutta. Nykypäivän ’’kaikki heti ja nyt’’ kulttuurin myötä kärsivällisyytemme on nykyään täysin olematonta. Yrittäkää ja yrittäkää vielä toisen ja kolmannenkin kerran, yrittäminen ja kärsivällisyys palkitaan lopulta.

IMG_0388.jpgKöyhät olosuhteet saivat tajuamaan miten hyvin kaikki täällä on. Kuukauden kotona olon myötä on nämäkin asiat jo hyvin pitkälti unohtuneet, mutta koitan niitä pitää mielessä.
Paljon kysytään, onko kiva olla Suomessa? Kaipaatko takaisin lämpimään? Totta kai pakkasessa kaipaa lämpöön ja lämmössä kaipasi pakkaseen. Halu erilaiseen tilanteeseen on hyvä motivaattori oman toiminnan eteenpäin viemiseksi. Jos tarve on saavuttaa jotain, ollaan valmiita tekemään töitä sen eteen. On parempi nähdä paljon vaivaa, malttaa kärsivällisesti ja saada palkinto. Hetkellistä mielihyvää on helppo saada, mutta nautinto on vain onnenkorvike. Onnea ei ole hetkellinen hyvä, onnellisuus on pitkäaikaista ja pysyvää. Ottamalla kaiken nyt saat vähemmän, kuin kärsivästi hyvää odottaen. Tasaisesti pienissä määrin on paremmin kuin kaikki nyt ja ei mitään myöhemmin.
 
Kiitän vaihdon tukijaani Savitaipaletta. Savitaipale on keskittynyt suuresti nuorten&lasten tukemiseen ja vanhus keskeisessä kylässä se on hieno asia.
Savitaipale on Savitaipale ja sen ymmärtää vain savitaipalelainen. Niin se on ja niin se tulee olemaan. Kiva sinne on palata, vaikka mukava myös lähteä. Koin ennen Savitaipaleen häpeänä, kun joku kysyi mistä olen kotoisin. Nykyään sanon sen ihan mielelläni. Savitaipale on tarjonnut hyvän multamaan kasvaa. Pienessä kunnassa kasvamisessa hienointa on sen tarjoama tuki ja verkostot, jotka kantavat pitkälle loppuelämään. Älkää hävetkö sitä mitä olette tai mistä olette, koska se on tehnyt teistä sen mitä olette. Kun rooli ja keinotekoinen asema riisutan pois, on loppupeleissä aina vierekkäin kaksi hyvin lähelle toisiaan olevaa ihmistä, samoilla perustarpeilla, yhtä avuttomina selviytymään yksin. Suurin virhe on luulla itsestä enemmän kuin muista. Viettien vallassa vaeltavia yksinkertaisia hahmoja olemme kaikki.

Kiitos mahdollisuudesta ja haasteesta kirjoittaa sivuille kokemuksistani. Mennään kohti uusia haasteita ja nautitaan matkasta!

IMG_0492.jpg