Olen syntynyt ja viettänyt lapsuuteni Hyvinkään maalaiskunnassa. Maanviljelijäperheen pojasta tuli ammattikoulussa autonasentaja ja vähän myöhemmin karusellisorvaaja Koneen hissitehtaalle Hyvinkäälle. Armeijan ja teknikko-opintojen jälkeen työskentelin Imatran Voimassa Loviisan ydinvoimalaprojektin parissa: ensin suunnittelijana, sitten asennusvalvojana ja lopuksi valvontapäällikkönä. Laitosten valmistuttua toimenkuvani käsitti vuosihuoltoprojektien suunnittelu-, valvonta- ja kehitysvastuun.
Kun Loviisassa asiat tulivat valmiiksi, oli aika siirtyä uusiin haasteisiin eli tuotteistamaan, myymään ja toimittamaan tietojärjestelmiä pääasiassa Venäjälle ja Itä-Euroopan maihin. Etelä-Ukrainaan ydinvoimalaitokselle 2004–2007 tehdyn tietojärjestelmäprojektin aikana poikamiehenä ollessani tapasin elämänkumppanini Larisan, joka muutti 2008 poikansa Iljan kanssa Espooseen. Larisa oli toiminut Ukrainassa pitkään ompeluyrittäjä. Siitä oli hyvä jatkaa Suomessa.
Minun projektini jatkuivat Venäjällä, mutta eläköityminen Fortumissa alkoi häämöttää. Alkoi uuden elämänvaiheen suunnittelu, mikä johti asuinpaikan etsimiseen maaseudulta. Lopulta paras paikka löytyi ystävän avustuksella Savitaipaleelta. Muuttopäätökseen vaikutti eniten kolme asiaa: Kuolimo-järvi, joka on puhdas ja kirkasvetinen, uusi nykyaikainen koulu lukioineen sekä uljas graniittikirkko, joka on Suomen kauneimpia. Savitaipaleella myös rivitalot ovat väljästi sijoitettuja, ja saimme rakennettua kaipaamamme hyötypuutarhan, jonka runsaista antimista saamme nauttia. Myös marjastus ja sienestys ovat meille tärkeitä, ja Savitaipaleella nämä luonnonantimet ovat tarjolla melkein omassa pihapiirissämme.
Minulle löytyi haasteellinen työ, kun asuinalueellemme Paimensaareen toteutettiin Etelä-Karjalan ensimmäinen valokuitu-kyläverkko 2013. Tein suunnittelun ja vedin toteutusprojektin. Siitä seurasi Savitaipaleen, Taipalsaaren ja Lemin valokuituverkojen viisi vuotta kestänyt suunnittelu ja toteuttaminen Saimaan Kuidussa. Olen ollut vuodesta 2012 lähtien myös kunnanvaltuuston jäsen ja edelleen mukana kehittämässä kuntaa ja toteuttamassa hankkeita.
Larisa on ompelija ja käsityöharrastaja ja toimi ompeluyrittäjänä myös Savitaipaleella. Hän on ollut myös kansalaisopistossa opettajana. Larisa sai nopeasti laajan ja mieluisan ystäväpiirin Savitaipaleelta. Hän nauttii Savitaipaleen luonnossa liikkumisesta. Kesällä aamu- ja iltauinnit kirkkaassa Kuolimossa ovat hänestä parasta virkistystä.
Ilja viihtyi hyvin Europaeuksen koulussa ja Savitaipaleen lukiossa, jossa kaikilla oli omat nykyaikaiset opiskeluvälineet. Hän piti myös hyvistä opettajista ja koulun mukavasta ilmapiiristä. Tällä hetkellä Ilja opiskelee tietotekniikkaa LUT-yliopistossa. Minun poikani Teppo asuu Helsingissä vaimon ja kahden tyttärensä kanssa.
Savitaipaleella on paljon aktiivisia yhdistyksiä, ja niistä onkin muodostunut meille monipuolinen harrastus sekä mukavien ihmisten kohtaamispaikka. Harrastamme myös monipuolisesti luontoliikuntaa, johon Savitaipale tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet. Savitaipale on minun 8. kotikuntani. Se on osoittautunut toiveiden mukaiseksi paikaksi asua ja elää. Täällä on kaikki, jopa ylenpalttiset palvelut muutaman minuutin päässä. Lisäksi kunta on aktiivinen ja kehittyy koko ajan. Ja jos on tarve käydä kaupungissa, niin tunnissa pääsee kuuteen kaupunkiin. Ruuhkasuomessa tunnissa ehti juuri ja juuri uimahallille. Pienessä kunnassa sen kehittymiseen voi myös vaikuttaa. Tervetuloa elämään hyvää ympäristöystävällistä elämää Savitaipaleelle puhtaan luonnon keskelle!
Teksti: Kari Kotirinta, kuva: Kotirintojen albumi